Peikkotyttö Tuubajaa ja Tangjang

Hei! En tiedä käykö tätä lukemassa kukaan, mutta päivitän elämäntilannetta sen verran, että luovuutta pukkaa, loistavia ideoita, sävelet valtaavat sydämen ja aivan kuin vuosien varrella istutetut siemenet saattaisivat olla nousemassa taimelle. Jännittää! Mitähän tästä kaikesta ja elämästäni vielä tulee. On suunnitelmia, kuvitelmia, haaveita, unelmia. Eilen nauroin ratketakseni riemusta pitkästä aikaa. Voi että se teki hyvää. Itkinkin, ja paljon.

Tunteet. Muistan kun aikoinaan, isän moitittua jotain näkemäänsä teiniangstiaikojen surumielistä runoa, itsekseni julistin, etten tahdo tunteita. Että niillä ei ole sijaa elämässäni, en tahdo niitä, ne eivät kuulu minulle. Aivan kuin ne voisi leikata kuin kuihtuneen kukan pois varrestaan!

Niimpä niiden tähden onkin sitten joutunut mitä erilaisimpiin kurimuksiin, kun tukahdutettuina, torjuttuina, kohdatuksi ja käsitellyksi tulemattomina ovat tehneet pinnan alla työtään tullakseen edes jollain tapaa kuulluiksi ja julki. Voi veljet sitä tuskan ja tuhon määrää, minkä voivat aikaiseksi saada, elleivät olla saa!

Mutta tähän on tultu. Päästy siihen nähden jo hyvin pitkälle, kun ajattelee, miten estynyt kaikin tavoin on ollut.

Loistavaa! Millaista Herran armon ja rakkauden työtä. Pyhää on kiittäminen ja kiitän riemumielin! Aamen ja halleluja! Ylistys hänen rakkautensa balsamille, joka hellästi valaa uskoa ja luottamusta herkimpäänkin haavaan ja tietää täsmälleen millä tavoin minkäkin rikkirevityn jäljen siteet on poistettava! Hänen kättensä jälki on puhdas, juuri oikeanlainen, vaikka aina sitä ei sillä hetkellä tajua, tai näe pitkään aikaan, mihin jokin ehkä hankala tilanne, tie, valinta vie.

Siunausta päivääsi, terveyttä, elinvoimaa, ystävyyttä, luovuutta, rauhaa ja iloa sylin täydeltä! Kuka jos joku lukemassa onkaan! Päivi =)