Rakkaudesta

Muna kämmenellä.

Elämän alku.

Uuden vaiheen, tien.

Mihin vie, tiedä en.

Täysikuu taivaalla.

Kahdesti osoitettu.

Kaunis, herkkä.

Sen kun saisin,

vielä tuhat kertaa uudelleen.

Turhaanko uskon.

Luotettava sokeasti.

Annettava tuulen viedä.

Vielä tällä kertaa.

Ellen, en kestä.

Jos satun, satun.

Kestän sen.

Sinä myös.

Ja entä jos.

Eivät täydet kuumme tule edes täyteen?!

Ajan annettava näyttää.

Rakastan, koska haluan.

Jos sinäkin, sen kauniimpaa.

Antaa linnun laulaa.

Tuoda kevään taas talven takaa.

Itää ruohon, leskenlehden kukoistaa.

Pysythän edes tovin. Pysy. Todella.

Alunperin siis 22.4.2008 inhimillisen rakkauden perään huudellessa, mutta soveltunee kauniisti tähän päivään, kun tulossa täysikuu ja luottamuksen kohteena Isän todellinen rakkaus, joka EI VOI PETTÄÄ! Tämän kerran kun vielä luotan, en voi joutua harhaan tai pettymään. Isä kiitos siitä!