Tunnetko talenttisi?

Toivon oppivani ymmärtämään ja käyttämään omaani ajoissa, ennen kuin Isäntä saapuu, ettei hän joudu häätämään minua luotaan kelvottomana ja laiskana. Voi kuinka toivonkaan, että ehdin tämän elämäni aikana siihen pisteeseen, että kuulen: "Mene Herrasi iloon, sinä uskollinen palvelija." Sen perusteella, mitä sanoo mm. Fil 1:6, että hän saattaa alkamansa työn päätökseen, ei tuo toivoni ole turha. Kovin vaikea sitä välillä havaita on, ajatella sen olevan mahdollista, kun katsoo, miten elää ja kummoisia valintoja sitä arjessaan tekee. (Aivot ovat aika ihme vempele!)

Kun on vuosikymmeniä elänyt sen harhan vallassa, ettei ole mitään virkaa edes yrittää mitään, ettei sinulla, tekemisilläsi tai pyrkimyksilläsi kuitenkaan tule olemaan mitään arvoa ja vain ajelehdit elämääsi päivästä toiseen virran vietävänä, lähestulkoon toivoen kuolemaa, ei ole sormia napsauttamalla uudistettu tuo ajatus. Yhtäkkiä alkaakin elämään sen mukaan, että Raamattu sanoo sinun olevan rakastettu, toivottu, kaivattu, armahdettu, vapautettu, parannettu, voimautettu ja siunattu kaikella tarvitsemallasi elääksesi annetun mallin mukaan. Tulla Jeesuksen kaltaiseksi! Mikä ihme ja siunaus! Ja se on totta.

Joskus mennessään on kokenut, ajatellut, että 'kuin Jeesus' ja luullut olevansa hölmö tai paha ajatellessaan niin ja sitten oppiikin, että juuri niin tuleekin olla ja on oikein. Ja kuinka kaukana siitä kuitenkin onkaan itsenään; epävarmana, arkana, epäuskoisena, luottamuspulan iskiessä ja epäilyksen hiipiessä mieleen, koskeeko se todella minuakin? Saanko omistaa sen itselleni?

Kumpa jo pääsisi vanhojen valheiden otteesta eroon! Alan olla kurkkuani myöten kyllästynyt tähän pieneen, raihnaiseen ja surkeaan, mihin on oppinut. Vihaan sitä, miten helpolla annan periksi omaksumieni valheiden painostukselle ja vihjeille, miten tuo vuosikymmeniä rullannut raita soittaa jalat tanssimaan pillinsä mukaan johtaen oksennuksen tahrimille poluille pimeään, onttoon, viheliäiseen, kuvottavaan tunneliin, jonka päässä ei valoa, jossa ei toivoa, ei elämää, ei lohtua, ei unelmia, vain pelkkää epätoivoa ja synkkyyttä, jotka nauravat päin ja pilkkaavat ontuen kulkevaa...

Isä pyhä. Saata valoon ja kaivamaan esiin talentti (vaiko peräti talentit) joka on käyttööni annettu! Jeesuksen tähden. Ihmisten tähden. Jospa todella oletkin tallettanut minuun jotakin, jonka tulisi loistaa valona ja tienviittana muille pimeässä kompuroiville, jotta he voisivat löytää tien luoksesi ja Jeesuksen ristin juurelle!??!! Vain sinä tiedät, mitä tieni varrella on ollut. Vain sinä ymmärrät sen kaiken ja sen merkityksen. Anna ymmärrystä ja viisautta. Johdata luottamuksen niityille ja uskomaan rakkautesi voimaan, joka voi murtaa vahvimmatkin kahleet! Tiedät, ettei minulla ole mitään kokemusta hyväksynnästä, tai rakastettuna olemisesta tässä maailmassa muuta, kuin mitä Sanasi äärellä ja kanssasi olen kokenut, tai siitä, että edes yrittäisi mitään.

Kasvata minuun puu, jonka oksilla voivat linnut levähtää ja jonka varjosta saa väsynyt matkamies suojan. Kasvaako minussa sellainen siemen? Jotakin sinä olet minuun istuttanut. Auta elämään arkeani niin, etten turmele enää maata, johon olet istutuksesi tehnyt ja että opin ravitsemaan sen hyvin ja pitämään siitä huolta, jotta kun se päivä koittaa, kun kylvösi itää ja tulee esiin... olen valmis ja osaan hoitaa sen oikein. Käyttää antamasi talentin kunniaksesi ja pelastukseksi muille. Suo minun kantaa aittaasi täysi lyhde! Jeesuksen nimessä amen.