Toivon oppivani ymmärtämään ja käyttämään omaani ajoissa, ennen kuin Isäntä saapuu, ettei hän joudu häätämään minua luotaan kelvottomana ja laiskana. Voi kuinka toivonkaan, että ehdin tämän elämäni aikana siihen pisteeseen, että kuulen: "Mene Herrasi iloon, sinä uskollinen palvelija." Sen perusteella, mitä sanoo mm. Fil 1:6, että hän saattaa alkamansa työn päätökseen, ei tuo toivoni ole turha. Kovin vaikea sitä välillä havaita on, ajatella sen olevan mahdollista, kun katsoo, miten elää ja kummoisia valintoja sitä arjessaan tekee. (Aivot ovat aika ihme vempele!)

Kun on vuosikymmeniä elänyt sen harhan vallassa, ettei ole mitään virkaa edes yrittää mitään, ettei sinulla, tekemisilläsi tai pyrkimyksilläsi kuitenkaan tule olemaan mitään arvoa ja vain ajelehdit elämääsi päivästä toiseen virran vietävänä, lähestulkoon toivoen kuolemaa, ei ole sormia napsauttamalla uudistettu tuo ajatus. Yhtäkkiä alkaakin elämään sen mukaan, että Raamattu sanoo sinun olevan rakastettu, toivottu, kaivattu, armahdettu, vapautettu, parannettu, voimautettu ja siunattu kaikella tarvitsemallasi elääksesi annetun mallin mukaan. Tulla Jeesuksen kaltaiseksi! Mikä ihme ja siunaus! Ja se on totta.

Joskus mennessään on kokenut, ajatellut, että 'kuin Jeesus' ja luullut olevansa hölmö tai paha ajatellessaan niin ja sitten oppiikin, että juuri niin tuleekin olla ja on oikein. Ja kuinka kaukana siitä kuitenkin onkaan itsenään; epävarmana, arkana, epäuskoisena, luottamuspulan iskiessä ja epäilyksen hiipiessä mieleen, koskeeko se todella minuakin? Saanko omistaa sen itselleni?

Kumpa jo pääsisi vanhojen valheiden otteesta eroon! Alan olla kurkkuani myöten kyllästynyt tähän pieneen, raihnaiseen ja surkeaan, mihin on oppinut. Vihaan sitä, miten helpolla annan periksi omaksumieni valheiden painostukselle ja vihjeille, miten tuo vuosikymmeniä rullannut raita soittaa jalat tanssimaan pillinsä mukaan johtaen oksennuksen tahrimille poluille pimeään, onttoon, viheliäiseen, kuvottavaan tunneliin, jonka päässä ei valoa, jossa ei toivoa, ei elämää, ei lohtua, ei unelmia, vain pelkkää epätoivoa ja synkkyyttä, jotka nauravat päin ja pilkkaavat ontuen kulkevaa...

Isä pyhä. Saata valoon ja kaivamaan esiin talentti (vaiko peräti talentit) joka on käyttööni annettu! Jeesuksen tähden. Ihmisten tähden. Jospa todella oletkin tallettanut minuun jotakin, jonka tulisi loistaa valona ja tienviittana muille pimeässä kompuroiville, jotta he voisivat löytää tien luoksesi ja Jeesuksen ristin juurelle!??!! Vain sinä tiedät, mitä tieni varrella on ollut. Vain sinä ymmärrät sen kaiken ja sen merkityksen. Anna ymmärrystä ja viisautta. Johdata luottamuksen niityille ja uskomaan rakkautesi voimaan, joka voi murtaa vahvimmatkin kahleet! Tiedät, ettei minulla ole mitään kokemusta hyväksynnästä, tai rakastettuna olemisesta tässä maailmassa muuta, kuin mitä Sanasi äärellä ja kanssasi olen kokenut, tai siitä, että edes yrittäisi mitään.

Kasvata minuun puu, jonka oksilla voivat linnut levähtää ja jonka varjosta saa väsynyt matkamies suojan. Kasvaako minussa sellainen siemen? Jotakin sinä olet minuun istuttanut. Auta elämään arkeani niin, etten turmele enää maata, johon olet istutuksesi tehnyt ja että opin ravitsemaan sen hyvin ja pitämään siitä huolta, jotta kun se päivä koittaa, kun kylvösi itää ja tulee esiin... olen valmis ja osaan hoitaa sen oikein. Käyttää antamasi talentin kunniaksesi ja pelastukseksi muille. Suo minun kantaa aittaasi täysi lyhde! Jeesuksen nimessä amen.

Törmäsin tänään läskiin possuun, rumaan ja huonotapaiseen. Katsoin sitä kuin vierasta sikaa, kunnes tajusin: itsehän tuon olen kasvattanut porsaasta asti! Hyvänen aika, olin jo melkein unohtanut koko sian. Kuinka tässä näin on päässyt käymään, etten meinaa edes tunnistaa, kun tallustaa taas vastaan ja asettuu lättiinsä kotoisasti sikailemaan, kuin niin usein ennenkin ja hämmästyksestä haukon henkeäni, että mistäs nyt tuulee.

Mieli on merkillinen. Miten hienovaraisia keinoja meille kehittyykään pettää itseämme. Langennut liha, himot, synti, paholainen, kaksinaismoralistinen maailma... Kasvatus joka antoi ymmärtää yhtä, teki toista ja sai määreet sekaisin ja ryösti kyvyn hahmottaa, ei auttanut ymmärtämään, ei opettanut erottamaan, ei hallitsemaan, ei ratkomaan ongelmiaan. Lähinnä loi niitä. Lisäsi niitä. Pakotti vaikenemaan ja vääristelemään havainnot oman turvallisuuden ja hengissä pysymisen varjolla.

Helahoito niin kompleksi ja sekaisin, että miten ihmeessä tästä kerästä löydän edes langanpään?

Ei mitään käsitystä; mitä on olla terve?! Ei päivänkään kokemusta tasapainosta ilman, että jostain jo huokuu ylle kaukainen ukkonen, kuulen sen kumun, jo haistan ilmasta, että ihan kohta, ei mene kauaa enää.

Ei hetken rauhaa. Muoto vain muuttuu. Sama jano huumaavaan turtaan, joka estää näkemästä, kokemasta, kuulemasta. Silmänlume joka kadottaa näkyvistä oman vastuun: en tahdo, ei se ole minun syyni, vähän vielä, jos huomenna, vielä tämän kerran...

Vaikka kipeänä kivustaan niin, että ei tahdo enää yhtään päivää kärsiä vääristä valinnoistaan ja niiden seurauksista. Milloin kipu niin kovaksi, että pelko muutoksesta jo alkaa näyttää houkuttelevalta?

Joo. Oma sikahan se. "Se on kuule sellainen juttu, että tässä talossa alkaa toiset tavat. Sinä sika, joko sopeudut siihen tai lähdet ulos! Nyt riittää!"

Vielä haave, mutta tajusinpas. Eikä se alkuun sysännyt valhe enää hallitse. -En ole yksin! Minua rakastetaan!

Saan käpertyä Kaikkivaltiaan syliin paranemaan ja minulla on Hänen voimansa tukenaan ja Hänen rakkautensa antaa minulle oikeuden!

Ei tarvitse hädässäni kääntyä enää korvikkeiden puoleen, vaan voin opetella aina ja kaikessa turvaamaan Häneen!

Hän auttaa sinuakin, jos vain tahdot!=)

Tuli tuossa päivänä eräänä mieleen, että olen kuin se tarinan kotkanpoika kanalassa, joka kaihoten tähysi taivaalle ihaillen kotkien lentoa, muttei tajunnut voivansa nousta siivilleen, tai norsunpoika, joka kasvoi sidottuna keppiin, eikä isonakaan ymmärtänyt voivansa vain lähteä halutessaan, koska oli niin ehdollistunut siihen, että oli kiinni ja luuli ettei voisi. Kerran näin elokuvan, jossa todella hirvittävällä tavalla kohdelluksi joutunut, eri tavoin vankina pidetty nainen seisoi kynnyksellä ja olisi kenenkään estämättä voinut vain kävellä pois ja paeta, mutta ei kyennyt ylittämään kynnystä, koska pelko, petos, valheet pitivät niin tiukasti otteessaan mieltä, ettei hän pysyi vankilassaan. Hirvittävintä oli tajuta, miten täysin siihen saattoi samaistua ja tajuta, mitä oli meneillään.

Pimeys on korvien välissä. Taistelu käydään ajattelussa. Miten tukahduttavan vaikealta ja mahdottomalta voikaan vaikuttaa irtautuminen kymmeniä vuosia hellityistä valheista ja käsityksistä, jotka eivät mitään muuta kuin tuhoa saa aikaan ja olo on kurja, mutta kuitenkin ylläpitää vankilaansa kuin hengen hädässä, kun ei mistään muustakaan tiedä, eikä kokemusta ole. Vapaus voi olla pelottavaa. Kuinkahan moni todella päätyy hautaan saakka pysyen kahleissaan.

Sanotaan, jonka Jumalan Poika tekee vapaaksi, se tulee todella vapaaksi. Luulisi, eikö se ole lähinnä, koska kaiken, mikä ei pidä kutiansa Jumalan Sanan kanssa voimme heittää romukoppaan, että kaikki ne valheet, asenteet, käsitykset, mielipiteet, ymmärrys, halut yms. mikä sotii henkeä vastaan, tulisi siis Sanan perusteella hyljätä ja vaihtaa Sanan mukaiseen totuuteen. Siis itsestään, maailmankaikkeudesta, arjesta, elämästä, tarkoituksesta, toiveet, tavoitteet jne. Ei vapaaksi tuleminen ole "piiri pieni pyörii", joka kokoontuu taputtelemaan toistaan selkään. Vaan elämään oppimista uuden mielen voimassa. Raamattu ei todellakaan turhaan kehoita, että uudistakaa mielenne! Jos se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan se pimeys.

Alan vasta vähitellen tajuta, miten pimeässä olen ikäni vaeltanut ja todella toivoisin pääseväni valoon, kaikkineni. Sekin helpommin sanottu, kuin todeksi eletty. Mutta sille tielle tahdon. Jeesus on: tie, totuus ja elämä! Tahdon vaihtaa kaikki valheeni totuuteen ja pimeyteni aitoon valoon. Sitä kohti...

1.Pi 1:13-16: "Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä". 

Luin eilen Roomalaiskirjettä ja teki mieleni hetki kiivailla pyhityksen puolesta.

Esim. silloin, kun todistajien kanssa tutkin ja kyselin siitä, miten kirjeet kutsuvat elämään, niin annettiin ympäripyöreästi ymmärtää, että emmehän me voi, eikä meidän tarvitse, mehän olemme syntisiä ihmisiä, langenneita jne. Että kyseessä on ihanne, ideaali ja täydellinen esimerkki, johon toki on hyvä pyrkiä, mutta joka on saavuttamattomissamme. Se oli lannistavaa! Saati, miten herkästi langennut liha ottaa onkeensa moisesta ja todella vääntää asiat vaikka miten, voidakseen yhä ylläpitää syntisiä tapojaan ja helliäkseen vahingollisia taipumuksiaan. Alan olla saanut siitä tarpeekseni!

Ei Isä kutsuisi meitä pyhitykseen ja laittaisi kerta toisensa jälkeen Sanaansa ohjeistusta siitä, miten meidän tulee kuolla lihallemme, synnille, elää pyhää ja puhdasta elämää, ellei hän todella myös tarkoittaisi sitä! En minä ainakaan jaksa uskoa niin.

Kuten Johanneksen kirjeen alku toteaa (1.Jo 1:8,9), teemme virheitä. Ne on syytä tunnustaa ja kääntyä pois niistä. Mutta Jumalasta syntynyt ei tee syntiä! Jossakin oli, että se alkukielen sanan perusteella viittaa synnin harjoittamiseen. Se ottaa huomioon sen, että joskus lankeamme, emmekä kykene täydelliseen, virheettömään vaellukseen. Emme tietenkään! Eihän muuten olisi ollut tarvetta Pelastajalle. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että Jumalasta syntynyt ei harjoita synnin tekoa ja elä syntistä elämää. Hän on pyhä, Jeesuksen verellä ostettu, Jumalan omaisuutta, eikä hänellä ole lupa elää vanhan luontonsa mukaan. Kuinka kauan Herra siitä minulle huomauttelikaan, ennen kuin aloin tajuta sen todellisuuden. Onneksi hän on kärsivällinen kanssamme!

Jeesus sanoi, miten ette tule valkeuteen, koska tekonne ovat pahat, ettei teitä nuhdeltaisi. Sitä maailma on pullollaan. Kauniita puheita ja korulauseita, kuorrutettuja kakkuja, jotka helpolla vetävät turmioon ne, jotka mieluummin pitävät synnillisistä haluistaan kiinni, kuin luopuvat niistä. Esitetään, ettemme voi, ei meillä ole voimaa, se on ihanne, ei todellisuutta, että eläisimme vailla syntiä. Että kunhan uskomme, ei ole väliä miten elämme. Kiitos riittää!

Pyhä Isä Rakas, auta minut siihen, mihin minut kutsunut olet, että oppisin elämään synnille kuolleena, elämään ylistykseksi sinulle, erotettua, pyhitettyä elämää, jota ei enää hallitse synti, ei lihani taipumukset, eivät tämän maailman valheet, eikä synneistään nauttivien ihmisten mielipiteet, vaan joka muovautuu yksinomaan sinun Sanasi perusteella, seuraa Jeesuksen jalanjälkiä ja tuo kunniaa nimellesi ja ylistystä ja iloa sinulle! Olethan minulle armostasi kallisarvoisen uskon antanut ja minut synneistäni pelastanut ja varustanut minut levolla ja voimalla, jotta voin Henkesi ohjauksessa elää halliten ruumiini, mieleni ja tahtoni sinun Sanasi mukaan. Sitä Jeesuksen nimessä tänään pyydän ja siihen voimaa ja ymmärrystä ja ohjausta. Kiitos, aamen.

Ps. Mikä sinun käsityksesi asiassa on? Mitä elämäsi kuvastaa...

Vaikka toivonkin, että yhteiskunta ja jokainen yksilö tulisivat havahtumaan asiassa toisenlaisiin asenteisiin ja toimiin, haluan kertoa, että myös anteeksi voi saada jos pyytää. Ilman anteeksiantoa Jeesuksen veren perusteella, jokainen pisara viatonta vuodatettua verta huutaa oikeutta puolestaan, kunnes koittaa päivä, jolloin se toimitetaan. 

=) laitan sen tänne, kun tammikuulla lähetin sen pariin lehteen, mutta vissiin liian raju tulla julkaistuksi... Olin törmänny tohon sivustoon ja joutu miettiin tekoaan uusiks... Suosittelen poikkeemista jokaiselle, joka harkitsee tai on läpikäynyt. En käsitä miksei nuorillekin opeteta, että paras keino ehkäistä ei-toivottu raskaus on pitää housut jalassaan. Tämän maailman menon imu on niin vienyt mukanaan ja sen saatanalliset himot ja asenteet, ettei voida enää sanoa, että jotain vain yksinkertaisesti ei tulisi tehdä. Sitä paitsi jokaiselle ihastuneelle, josta tuntuu, ettei vain voi pitää näppejään erossa toisesta...

- Mikään ei taatusti ole parempaa, kuin odottaa todellista rakkautta, sen sitoutunutta turvaa ja läheistä yhteyttä, ennen kuin alkaa leikitellä ihmiselämän intiimeimpien alueiden kanssa. Sen Jumala on todellakin säätänyt suojaksemme! Parhaaksemme. Se ei ole nipotusta tai jonkin kivan kieltämistä. Oman elämäni liki katkerin risti, etten voi koskaan tulla tietämään mitään puhtaasta rakkaudesta. Kun mahdollisuuden siihen menettää, takaisin sitä ei voi saada.

No, ensimmäisestä tuli viimeiseni ja loppui vihdoin sekin hulluus, että onneksi on taivaallinen Isä ollut kärsivällinen ja armahtavainen asiassa. Kumpa omat lapseni voisin auttaa ymmärtämään aiheen oikein, että säästyisivät turhilta pettymyksiltä. Kivaa päivää sinulle taas tänään=)! Lumisateita, hih.

Tyhjin käsin tulla saan / pois omat teot paiskataan.

Vain veri puhdas viaton / armosi arvoinen ain on.

En mitään muuta tuoda voi, / kuin uskon tuohon tekohon.

Et Poikas puulle puolestain / antautui rakkaudesta vain.

Oi Pyhä Rakas Jumala / on rakkautes suur.

Sen kumpa näkis jokainen / ja juoksis luokse puun.

Mi Herran rakkaan Jeesuksen / elämän päätti noin.

Jott voisi joka syntinen / elämän saada oi!

Se tuli nuorten pitämän jumalanpalveluksen jälkeen, jossa lauloivat mm. sen laulun jossa sanotaan: "Ristin luona ainoastaan Isä armahtavi lastaan, rauhan julistaa, rauhan julistaa. Ristin luona kiusatulla paras paikka on." Ja mietin, vaikka laulu on tuttu ja rakas vuosien takaa, miten se tosiaan on nimenomaan ristin luona! Ei senttiäkään sinne tai tänne, koska Jeesuksen ristillä vuodattama veri on ainoa perusteemme anteeksiannolle. Ainoa!

Epämääräiset huutelut tai vaikka kuinkakin intensiiviset kyynelehdinnät eivät auta, ellemme turvaa Jeesuksen vereen! Vasta ja kun ihminen uskoo, että se maksoi kaiken, eikä meillä ole mitään tuoda puolestamme, kuin usko sen voimaan ja valtaan pestä syntimme pois ja meidän voida jatkaa puhtaalta pöydältä, ei mikään auta. Sen on Isä Jumala siten päättänyt ja sopinut ja sen perusteella Hän toimii, ei muutoin. Ei Hän painovoimaakaan kumoa tai vaihtelun vuoksi testaile eri ratoja tähdille ja planeetoille... Se on siten säädetty ja niin se on. Työ on täydellinen, eikä sitä voida parannella. Amen.

Kuulin eilen sketsin.

Mies istui joen tormällä maisemia ihaillen mietteissään. Siihen tuli toinen, jolta tämä kysyi: "Kuka sinä olet?" "Saatana", toinen vastasi. "Ei, en usko Saatanaan." sanoi mies, jolloin toinen hymyili ja sanoi:" Ei se mitään, hyvä niin." Saatana alkoi sitoa miestä köysillä ja tämä kysyi ihmetellen: "Hei, mitä sinä teet oikein?" Saatana vastasi: "Sidon sinut synnillä." "Ei, en usko syntiin." vastasi mies ja Saatana jatkoi hymyillen sitomista yhä tiukempaan tuumien: "Ei tarvitse uskoa, ihan hyvä niin." Hetken päästä Saatana alkoi vetää miestä köysissä perässään ja tämä protestoi kysyen: "Hei, mihin sinä minua koetat viedä oikein?" "Helvettiin!" vastasi Saatana. "Ei, en usko helvettiin." vastasi mies ja Saatana hymyili sanoen: "Hyvä niin, ei tarvitse uskoa helvettiin."

Että sitenhän me täällä, kunnes jos Jumalan armo kohtaa ja alamme tajuta, miten tarkoituksetonta, tyhjää ja mieletöntä elämämme sellaisenaan, ilman totuuden tuomaa ymmärrystä, valoa ja tarkoitusta on.

Mutta huomauttaisin: ei Saatana vie ketään helvettiin! Raamattu sanoo, että meidän on turha pelätä niitä, jotka voivat korkeintaan tappaa ruumiin, mutta että on syytä pelätä Häntä, joka voi sekä ruumiin, että sielun heittää helvettiin, eli Jumalaa. Sinnehän Saatanakin joutuu, eikä suinkaan vapaaehtoisesti!

Toisekseen huomautan, että helvetti on valmistettu Saatanaa ja muita langenneita enkeleitä varten, ei ihmistä varten! Jumala ei ole kostonhimoinen julma tyranni, joka kyttää, milloin vain jossakin joku tekisi sen kaltaisen virheen, että Hän saisi heittää tämän helvettiin. Ei! Vaan Hän on tehnyt kaiken voitavansa, jotta hänen ei tarvitsisi sinne yhtäkään ihmistä lähettää ja Hänen halunsa on, että KAIKKI tulisivat tuntemaan totuuden ja nekin, jotka tuntevat, pääsisivät parannukseen, ettei helvettiin nimenomaan ketään tarvitsisi heittää! Mutta toki Raamattu on myös realistinen pitäen sisällään enemmänkin kuvauksia siitä, miten ja keitä sinne joutuu, sillä ihminen petettynä varsinkin ja ilmankin itsessään, tuppaa olemaan aikas viheliäinen otus, eikä kaikkien niska ylpeyttään tai muuta syytään taivu kumartamaan korkeimpansa edessä. Ellen voi edes pientä osaa pelastuksesta omia omiin nimiini, olkoon. Oudoltahan se kuulostaa, mutta niin vain sen arjessansa moni osoittaa todeksi elämällään ja valinnoillaan. "Suullaan he tunnustavat... mutta teoillaan he kieltävät Jumalan voiman."

Hilpeitä vappumietteitä=). Ja huihai näille kissanristiäisille, mitä lie ovatkaan...

Tsemppiä, valppautta, uskollisuutta ja voimia jokaiselle tähänkin päivään kilvoituksen tiellä! Halleluja, meillä on suurenmoinen ylimmäinen pappi, Jeesus, läpi taivaiden kulkenut, joka voi kaikessa meitä tukea ja auttaa ymmärtäen ihmisen tilan ja taipumukset. Ja Hänen Henkensä apuna ja voimana, ei tarvitse omassa voimassaan räpiköidä. Ilman Jumalan antamaa varustusta meistä hukkuisi auttamatta jokainen! Amen.

Vaihtui aikomani blenderi kahteen pariin kesäkenkiä =). Olen vaihdoksesta iloinen. Sitä paitsi tuli mieleen, että komerossa on sauvasekoitin, jonka luulisi ajavan sen smoothielaitteen viran ihan riittämiin.

Pistää vihaksi tuo maailmassa vallitseva petos materialismin suhteen, miten ihmiset saadaan juoksemaan turhien hyödykkeiden perässä, jotta joku saa paksun lompakon! Toissapäivänä törmäsin Areenan arkistossa ohjelmaan, jossa taas siitäkin, miten tekemällä tekevät laitteet hajoamaan, jotta kulutus lisääntyy. Vanha vain roskiin ja uutta kehiin. Korjata ei voi tai tulee kalliimmaksi, kuin uuden huonon hankkiminen, so who cares?! Todella inhottavaa.

Kuka nähnyt sen "Hehkulamppuhuijauksen"? Sitä juuri. Ja entä marketit ylipäätään... Ja mitähän määriä lyödään kelvollista ruokatavaraa roskiin ja toisaalla nähdään nälkää. Yksi kertoi, että jenkeissä lastaavat 'ylituotannon' mereen, ettei hinta laske liikoja. Ketään ei kiinnosta auttaa toista, ellei siitä itselle tule voittoa, niinkö? Niska limassa painetaan jobia jotta olisi millä ostella tavaraa, jota mainostajat antavat ymmärtää meidän tarvitsevan ja jollaista ilman et tule toimeen ja kun muillakin on... Siis koko homma on niin raivostuttavan typerä, että ellei lainkaan käsittäisi mistä siinä on kyse, ei hyvänen aika... en kestäisi.

Mitähän Isä ylhäällä miettii ihmisten touhuista? Onneksi on luvassa toisenlainen maa ja elämänmeno, joka ei nykyisen kaltaisia hulluuksia enää sisällä! Amen.

Onpa luvannut turmella aikoinaan nekin, jotka turmelevat maata. Sen kun jos edes muutama tajuaisi, jo alkaisi olla toisenlainen meno.

Kauan sitten kuljin mummoni, äitini äidin, kanssa kadulla ja kävelin sillä tavoin jalkojani vetkutellen. Heitin polvesta kiepin viskaten säären sivulle, ihan vain, kun se tuntui metkalta ja mummoni sanoi:"Mitä sie tuollee, luulovat viel jotta oot vammanen", varmaankaan sen kummempaa tarkoittamatta, mutta itselleni jäi mieleen, että häntä hävetti ajatus toisten luuloista. On vaikeaa päästä ulkoapäin iskostetuista käsityksistä, jotka kuin hiipien juurtuvat ajatteluun, etenkin jos se tapahtuu niin varhain, ettei itsellä ole vielä kokemusta arvioida niiden sisältöä ja paikkansapitävyyttä.

Tein kuusivuotiaana lähituttavuutta linja-auton kanssa, törmäsin kaiketi vilkkuun, kun otsani halkaisee 32 tikkiä vaatinut viiva =). Noin vuosi sitten tapasin erään, joka jo niihin aikoihin minut näki ja hän sanoi minun kesken leikkien alkaneen ulvomaan sitä, että olin ruma ja kamala ja hirveä tuon arven tähden. Muistan usein kysyneeni toiselta, haittasiko häntä arpeni, vaikka sitä juuri tarkemmin katsomatta edes huomasi. Mutta koska mielsin, ettei se minua itseäni varsinaisesti haitannut, hieman ihmettelin, että olisin moisen kiukkukohtauksen saanut, enkä oikein osannut samaistua siihen. Mieleeni tuli, että jos olen muuten leikin tiimellyksessä kokenut osattomuutta tai huonommuutta, olisinko voinut arvestani tehdä "asian" johon kohdistin kaoottiset tunteeni ja kokemukseni, ollen ymmärtämättä tai kykenemättä varsinaista syytä käsittelemään.

En tiedä miksi, mutta aina olen kokenut olevani ulkopuolinen, joukkoon kuulumaton. Ikäänkuin erilainen kuin muut ja osaton samasta ja samanlaisesta, kuin toiset. Otus vieraalta planeetalta, joka on joutunut väärään ympäristöön vailla keinoja selviytyä ja osata olla osallisena ympäröivän mallin mukaiseen elämään.

Sellainenhan voi pohjata vallan ennakkoluuloon ja väärinkäsitykseen. Tietämättömyyteen siitä, että toisetkin kokevat olonsa oudoksi ja kuulumattomaksi. Jos niin on, en ole mitenkään omituinen. Mutta koska en siitä tiedä, luulen olevani senkaltaisen kokemuksen kanssa yksin. Ja kuitenkin toisaalta näkee ja tajuaa myös sen, että toinen on samanlainen. Puhumattakaan, että entä jos hänenkin sisällään käydään käsitteiden sisällissotaa, joka etsii rauhanjulistusta sen kautta, että saat olla, toinenkin saa olla, mikään toisen ei ole sinulta pois ja että me todellakin voimme elää sovussa rakastaen keskenämme, jos vain näemme yli luulojemme ja annettujen erottavien muurien.

Oma kokemukseni on, että Jeesus todella on tie tuohon yhteyteen. Ei ole tarvetta kadehtia, epäillä, kytätä, vertailla, vaatia, säilyttää, ahnehtia, arvostella, vihata, soimata tai mitään muutakaan alhaista, mitä toisillemme teemme, kun käsitämme, että arvomme on yksin Jumalalta! Hän rakastaa minua. Minulta ei puutu mitään. Olen, koska hän haluaa minun olevan. Olen sellainen kuin olen, koska hän on minut tällaiseksi luonut. (Eikä tämä poista vastuutamme tehdä tarvittuja muutoksia itsessämme tai toimissamme!) Toinen on omansalainen samasta syystä ja minun tulee rakastaa häntä Jumalan rakkaana ja hänelle arvokkaana. Rauha maailmassa on mahdollinen vasta, kun se tajutaan.

Erikoinen ambivalenssi siinä, että Jeesuksen toivoo omasta puolestaan tulevan mahdollisimman pian ja muiden tähden toivoo, että Jumalan kärsivällisyys ja aikataulu riittää mahdollisimman pitkälle. Ilmestyskirjassa sanotaan, että neljä enkeliä odottavat maan neljällä kulmalla päivälleen ja hetkelleen aikaansa tuottaa tuho maalle. (Ilm.9:15, viitaten siihen ihan vain siksi, että on siis määrättynä päivä, jolloin on jo myöhäistä!) Me emme tiedä mikä hetki tuo aika on, mutta uskoisin, koska näen, miten hän on minua kohtaan ollut kärsivällinen ja kuinka hän on minua valmentanut ja auttanut, että vielä on aikaa tehdä parannus ja toimia sen puolesta, että voisi saada ikuisen elämän. Ja sille paikalle minunkin oli tultava, että valitsen jatkanko synnissä vai teenkö parannuksen. Ei joskus saatu usko olisi minua pelastanut, jos olisin itsepäisesti jatkanut tottelemattomuudessa. Sinä päivänä, kun syntinen kääntyy tieltään ja tekee vanhurskauden, hän pelastuu ja sinä päivänä, kun vanhurskas tekee synnin, hän kuolee syntinsä tähden. (Hesekiel luku 18). Kauaa sitä aikaa ei enää ole.

"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne." Hpr 4:7. Niin kauan kuin sitä kutsutaan täksi päiväksi. Emme tiedä milloin päivä vaihtuu! Siksi, jos koet Pyhän Hengen kutsuvan, vetävän sinua Jeesuksen ristin juurelle, rakas, älä kieltäydy menemästä! Hän ei pakota ketään. Sinun on tehtävä valinta. Jumalan sana on täynnään hänen rakkauttaan ja vakuutustaan siitä, että HÄN HALUAA SINUT LAPSEKSEEN JA PELASTUVAN IKUISEEN ELÄMÄÄN! Jos jokin sanoo toisin, se on valhe! Lakkaa turvautumasta syihin työstä, perheestä, tovereista, harrastuksista, omista haluistasi... Ne ehtii hoitamaan ajallaan. Niitä ei tarvitse ratkaista nyt. Toki on sanottuna, että on syytä laskea kustannukset, mutta jos vain käännyt hänen puoleensa, on hän apunasi kaikessa muussa! Tämän maailman katoavat, arvottomat asiat eivät merkitse sen rinnalla mitään, kuulutko Jumalalle, vai tahdotko omin voimin räveltää halki elämän. Ja jos joku arvelee jaksavansa kyllä itse, että sittenpä kuolen ja on ohi kaikki ikävä... sorry to brake the bubble: "tulee olemaan ylösnousemus, niin vanhurskaiden kuin epävanhurskaidenkin" ja jos silloin seisot tuomarin istuimen edessä ilman Jeesuksen veren suojaa, olet todellakin valintasi mukaan omillasi! Meistä jokainen tullaan toteamaan syylliseksi. Ne, jotka ovat turvautuneet Jeesuksen antamaan uhriin puolestaan, tullaan armahtamaan hänen kärsimänsä rangaistuksen tähden!

Kivaa päivää taas jokaiselle! Siunausta, iloa ja rakkautta, missä kuljettekaan=)!

Sellaista tuossa 1. Mooseksen kirjan 4:ttä lukua lukiessa mietin, että kun uhrin tuli olla täydellinen, virheetön, kun ihminen kätensä sen pään päälle laittoi siirtäen syntinsä uhrin kannettavaksi ja kun pappien esim. Malakiassa kuvataan tuoneen sokeita, raajarikkoja ja rampoja uhrieläimiä ja ennen olen sen jotenkin ajatellut, että se olisi johtunut ihmisen ahneudesta, että he halusivat itsellään pitää terveet ja voimakkaat, paremmin kävivät kaupaksi ja tekivät terveempiä jälkeläisiä yms. ja sitten toisella tasolla mielessä kulki, miten leväperäisesti itse suhtaudun usein synnin vakavuuteen... että oliko heillä kyse pikemmin samasta asiasta??? Ettei ahneudesta, vaan siitä, että oli synnin vakavuus hämärtynyt mielestä ja ettei sitä voinut sovittaa mikään sairas ja epätäydellinen uhri, vaan se vaati täydellisen uhrin, kuten Jeesus meidän edestämme, mikään vähempi ei riittänyt!

Minäkin lahkolaisten lapsena ja monenlaista oppia kuulleena, usein sisimmässä heräsin hetkeksi eloon ja toivoin ja haaveilin, millaista se olisi, ottaa Sana todesta ja ELÄÄ sen mukaan. Mutta kun ympärillä ei kukaan sitä noteerannut, eikä se juuri vaikuttanut kenenkään arkeen ja omakin taipumus oli sen vastainen, niin liian helpolla kuvitteli, ettei Jumalankaan silmissä ole merkitystä pienillä lipsumisilla tai tällä tai tuolla vähällä pahalla... ei se nyt niin vakavaa voi olla! "Se on täydellinen normi ja tavoite, mutta emme me syntiset ihmiset voi koskaan sitä saavuttaa!" sanottiin. Hyvinpä kannusti sitä itselleen tahtomaan...

Mutta haloo!!!! Jeesus, Jumalan Poika, joutui KUOLEMAAN puolestamme, joutui täydelliseen eroon Jumalan yhteydestä, jotta MEIDÄN syntimme saatettiin Hänen edessään sovittaa! Onko se muka jotain pientä? Eikä Hän Sanansa mukaan erottele syntiä toisesta. Ei ole pieniä ja isoja pahoja tekoja, vaan väärin on väärin ja oikein on oikein ja Sana kerran toisensa jälkeen kehottaa pyhittymään ja antamaan ruumiimme eläväksi, pyhäksi uhriksi. Kuinka tulisi puhdistautua kaikesta hengen ja ruumiin saastutuksesta ja tulla pyhäksi, niinkuin Hän on pyhä!

En jaksa enää loitontaa asiaa käsivarren mitan päähän välttääkseni tuomiota pahoista teoistani. Jeesus on kantanut syyni ja kärsinyt tuomioni. Tahdon tulla valoon ja voida ottaa omakseni sen voiman, jonka Hän lupaa, jotta pääsen eroon synnistäni ja sen hallinnasta! En tahdo jatkaa omilla teilläni, tai petoksen puheita kuunnellen! En voita sillä mitään, mutta tulen menettämään kaiken, ellen suostu ottamaan Sanaa todesta ja toimimaan sen mukaan!!! Kuinkahan monta kertaa Jeesus varoittaa, että huulilla tunnustelut eivät ilman kuuliaisuuden tekoja merkitse Jumalan edessä yhtään mitään! Sinun on elettävä uskosi TODEKSI, tai Hän joutuu koputellessasi toteamaan, ettei Hän tunne sinua lainkaan! Älkää kuunnelko heppoisia puheita, tai ainakaan uskoko niihin!!! Ilosta ylösnousemuspäivää ja kevättä!